Weblokit
Harry & Lotte kulkivat alareunaa ja minä vähän ylempänä pohjoiskärjen harjua. Edellä kulki pieni parvi tiaisia ja joukossa yksi mustapääkerttu. Alhaalla kulkijoiden edestä lähti äänetön lintu, josta ei oikein näkynyt mitään. Lintu lensi ensin poispäin, teki käännöksen ja putosi katajan alle alle 5m päähän minusta. Ei siitä mitään ehtinyt näkemään. Lintu oli hyvin piilossa katajan alla, eikä suostunut millään näkymään. Hetken kulttua se hyppäsi lentoon ja hävisi ylemmäs harjulle. Lähtiessä näkyi oikeastaan vain vaaleat uloimmat pyrstösulat ja sanoin Harrylle, että näytti lähinnä kirviseltä tai sirkulta. Kävelimme rintamassa kohti oletettua putoamispaikkaan ja hieman sivummalta lintu nousi ja siirtyi takaisin lähelle löytöpaikkaa.
Parin pienen lennähdyksen jälkeen lintu siirtyi pieneen painaumaan, josta Harry onnistui saamaan linnun näkyviin ja huusi: "Se on taigakirvinen!" Lintu nousi ja äänteli kahdesti lentäessään ylitseni ja äänikin oli tyypillinen hodarin lentoääni. Lintu ajettiin lentoon n20 kertaa ja lähes aina samalla tavalla: pieni lennähdys, piiloon pitkään heinikkoon ja juoksua heinikon suojassa 10-20m. Kerran se nousi kauas koivuun, jolloin kaukoputkia ei tietenkään ollut käsillä. Toisen kerran lintu nousi puuhun iltapäivällä ja onnistuin nappaamaan alla olevat pari kuvaa siitä tilanteesta. Sen jälkeen jätimme hodarin rauhaan.
Taigakirvisen ensimmäinen nousu puuhun. Ihan tyypillisen näköinen ja melkein vieressä :-)
Iltapäivän hämärässä päivän toinen puuhunnousu. Lajin voi jopa tästä kuvasta tunnistaa.
Toinen kuva samasta tilanteesta.
Taigakirvisen löytö- ja lempipaikka. Lintu viihtyi tiiviisti haurun ja ruovikon vaihtumisvyöhykkeessä.
Kommentoi
12.11.2014 Domarkobban, Kristiinankaupunki, Finland
Weblokit
Copyright, 2014 Antti J. Lind