Weblokit
Lintujen jälkeen sitten toiseen lajiryhmään eli nisäkkäisiin. Alaskassa niitä on vielä kohtalaisen runsaasti ja aika helpolla nähtävissä. Hyvällä tarkkaavaisuudella ja kärsivällisyydellä voi useita lajeja havaita samoilta jalansijoilta. Maanisäkkäiden lisäksi myös valtamerien nisäkkäitä on nähtävissä useita lajeja jo muutaman tunnin meriretkilläkin. Tietenkin myös hyvä onnea vaaditaan ja paikallistuntemus on aina eduksi.
"Vähän joka paikassa" näkyviä maaoravia, tai ainakin semmoisella nimellä niitä tuli kutsuttua.
Tämä kai lienee jokin siiseli, ehkä arktinen siiseli. Lajia näkyi vähän korkeammilla ja kivikkoisimmilla alueilla.
Alaska lienee yksi helpoimmista paikoista nähdä karhuja. Eteläisemmissä osissa havaitaan kahta lajia, harmaa- ja ruskeakarhua. Ruskeakarhusta käytetään vaihtelevasti myös nimeä harmaakarhu ja Alaskassa paikalliset käyttävät nimitystä grizzly. Jääkarhua havaitaan arktisella alueella Alaskan pohjoisosissa. Hyviä paikkoja karhujen havaitsemiseen ovat joet, varsinkin lohien nousuaikaan. Tarkkaavainen huomaa helpolla kalastavia yksilöitä.
Meille osui kohdalle vain ruskeakarhua, mustakarhua emme nähneet. Paikalliset asukkaat pitävät karhuja normaalisti luontoon kuuluvina, eivätkä ne aiheuta mitään paniikkia. Karhut eivät ole edes paikallisten mukaan kaikkein vaarallisimpia nisäkkäitä. Anchoragen metropoli-alueella elää n65 ruskea- ja 30 mustakarhua. Pitää vain huolehtia, että karhut tietävät, missä on ihmisiä.
Tämä lienee susi, vaikka onkin kovin tumma yksilö. Kaveri lönkytteli vastaan päätien varressa. Suttakaan ei pidetä mitenkään vaarallisena.
Eteläisen alaskan vaarallisin nisäkäs on hirvi, ainakin paikallisten mukaan. Tiettävästi hirvien jalkoihin jää huomattavasti enemmän ihmisiä, kuin karhujen. Hirvi on alueella kohtalaisen runsas.
Meriretkellä pääsi näkemään useassa paikassa pieniä määriä päivää paistattavia merileijonia. Koiraalla ja naaraalla on melkoinen kokoero. Myöskin "satamahylje" ja merisaukko olivat runsaslukuisia.
Meriretkellä näimme valaita n8 eri yksilöä, kolmesta lajista. Tämä oli kaskelotti.
Ja tämä kaveri on miekkavalas. Tämä taisi olla ennenkin esiintynyt turisteille.
Pistetään nyt tähän loppuun kuva lohesta, vaikka ei nisäkäs olekkaan. Elokuun puolivälissä on lohien päävaellusaika. Silloin jokien kapeikoissa on paikoin niin ahdasta, että vesi ei meinaa välissä mahtua liikkumaan. Nyt heinäkuun lopulla näitä punaisia lohia näkyi lähes jokaisessa jokipaikassa.
Alaska, Yhdysvallat, 19.-27.7.2017
Weblokit
Copyright, 2017 Antti J. Lind